Tukkijätkä

 

Vanhan kämpän edustalla viritin tulet. Kämppä oli vielä pystyssä, kun poikasena ensimmäisen kerran kävin heinäntekoaikaan yli 30 vuotta sitten. Montaa reissua en kerinnyt tehdä, kun tuli tuhosi kämpän jättäen pari pellin kappaletta ja jälkensä läheiseen mäntyyn. Kymmeniä reissuja on tullut tänne tehtyä – kenties veri vetää minut tulevaisuudessakin.

Tulevan päiväkahvin vesi oli peräisin heteestä ylempää vaarasta. Se soljui maan alla, nousi välillä pintaan pieniin lampareisiin ja päätyi lopulta lampeen. Tästä vedestä on keitetty kahvit ja sammutettu kulkijan jano lukuisia kertoja.

Myös majava oli tällä kertaa todennut veden ominaisuudet sopiviksi. Se oli haalannut lampareeseen puolen metrin, ranteen vahvuisen ja kuoritun palikan – juuri sopivan kokoisen pirtin lämmityspuun. Muita merkkejä talttahampaasta en havainnut ja lampi ympäristöineen näytti olevan ennallaan.

Ehkä majava oli erehtynyt raskaasti, koska lampare oli halkaisijaltaan vain parin metrin kokoinen. Patoa siihen ei mitenkään saa rakennettua. Liekkö lättähännän pää täyttynyt aiemman savotan purulla, koska järkeä ei näyttänyt olevan jäljellä.

Tuli seuraava kesä ja perinteinen kalareissu. Lammen pinta oli noussut nyt ainakin puoli metriä.

Olin ollut väärässä majavan järjen suhteen. En tiedä, mutta luulen, että tämä talttahampainen vesi-insinööri kutsunut koko sukunsa talkoisiin, mutta vaikuttavat tulokset näkyivät ympäri parinkymmenen hehtaarin laajuista lampea. Käytännössä kaikki rannan lehtipuut oli kaluttu, vähintään maisteltu.

Pitkin rantoja oli ilmestynyt majavan veteen johtavia polkuja. Sorapohjaisen lammen rantaveteen on kertynyt kariketta ja harvaa kaislikkoa aikojen saatossa. Rannan kulkureitit oli nyt putsattu paljaalle soralle. Tuskin tämä ystävämme vesi-insinööri olisi syönyt polkua puhtaaksi. Luultavampaa on, että kulkiessaan se on pöläyttänyt kariketta syrjemmälle.

Pitkin rantoja oli ilmestynyt majavan veteen johtavia polkuja. Sorapohjaisen lammen rantaveteen oli kertynyt kariketta ja harvaa kaislikkoa aikojen saatossa. Nyt kulkureitit oli putsattu paljaalle soralle. Tuskin tämä ystävämme vesi-insinööri olisi syönyt polkua puhtaaksi – luultavampaa on, että kulkiessaan se on pöläyttänyt kariketta syrjemmälle.

Yhdelle rannalle tämä uuttera otus oli rakentanut pesänsä. Pesäkumpu oli siivoton näky: halkaisijaltaan ja korkeudeltaan vähintään metrin kokoinen turvekasa, johon oli tökitty kuusen oksanpätkiä sinne tänne. Syömättömiä lehtipuiden oksia oli hujanhajan.

Miettikö puunpurija koskaan syövänsä puisevaa ruokaa. Mitenkähän on pesän ilmanvaihdon laita? Aiheuttaako pieru sahanpurupilven? Nokka varmaan tukkeutuu – toisaalta haju ei haittaa. Onneksi minun ei tarvitse asua siinä.

Soutelin lammen poikki. Totesin soisemman rannan olevan tulvan vallassa. Rantoja pitkin kävely ei välttämättä onnistuisikaan kuivin sukin. Lampi näytti kasvaneen huomattavasti.

Lammen päästä alkoi kapea laskuoja, mihin veneellä ei ollut aiemmin mitään asiaa. Vesi-insinöörin ansiosta pystyin nyt melomaan hyvän matkaa patoa kohti. Ojan varren puut olivat veden vallassa.

Mietin, että kuinka kauan puut kestävät kuolematta? Olen nähnyt tulvan aiheuttaman puiden joukkokuoleman jäljet tällä samalla syänmaalla, jossa oli sittemmin vain kelottuneita puita.

Jätin veneen mättään päälle ja rämmin loppumatkan kitukasvuisia männynvimpoja väistellen patoa kohti. Itse pato ei ollut hääppöisen näköinen, mutta pudotuskorkeus oli kuitenkin hyvä. Padon pituus oli moninkertainen ojan leveyden suhteen. Patovalli kesti hyvinkin kävellä ja purkaminen ilman koneapua olisi lähes mahdonta - niin lujaa tekoa se oli.

Koko lammen ympäristö on muuttumassa, enkä tiedä miten luonto muuttuu mukana. Järkeni ei riitä kattavaan ympäristövaikutusten arvioon (YVA). Jään seuraamaan tilanteen kehitystä. Luulen kyllä, että majava on tullut pysyäkseen.

Joku riistaverinen lajitoverini voisi vielä saada majavanfilettä ja kärpäslätkän jos toisenkin. Itse tyydyin ällistelemään luonnon ihmeitä. Virveli oli taas vain rekvisiittana – mutta saalis oli runsas, sillä sitä ei voi pilata. Päinvastoin: se vain jalostuu ajan myötä.