Tämä on päiväkirja ensimmäiseltä vuodelta, jolloin olen opetellut kirjoittamista uudelleen – toisen ja toivottavasti viimeisen kerran. Ensimmäiset merkinnät syntyivät tuskanhiessä ja vaativat välillä pikkutupluurit laiskanlinnassani. Aivosumu oli sakeaa ja väsymys sen mukainen. Monet merkinnät jäivät kesken, kun hernerokkasumu vei voimat.
Nyt julkaisen nämä muistiinpanoni lähes sellaisinaan. Päivämäärät olen muotoillut ymmärrettävään muotoon ja perheenjäsenten nimet häivyttänyt. Kaikki muu on alkuperäistä – niin kuin olen kirjoittanut.
Tässä nyt kaikki.
6.9.23
Minä oottelen postia. Muuta ei ole mielessä tällä hetkellä. Nyt näyttää onnistuvan tämä kirjoitus. Nyt meinaa väsyttää jo. Postia ei näytä tulevan. Kissa velttoilee, mutta se tekee sen hyvin. Melkein hyvin kuin minä. Kirjoittaminen on lystiä, melkein. Pojat tulevat nyt kotiin. Nyt tulee meteliä. Kirjoitus kesti puoli tuntia.
8.9.23
Sudoku ei meinaa lähtiä ollenkaan eteen pain. Pitää unohtaa se. Väsyttää, tuntuu, että en ole nukkunut ollenkaan.
14.9.23
En ole kirjoittanut pitkään aikaan. On ollu kiireistä. Maanantaista keskiviikkoon oltiin koulutuksessa. Siellä oli muitakin aivoinfarktin saaneita ihmisiä. Minulla on hyvä tilanne tällä hetkellä.
Pihalla oli kylmä, kun kävin haistelemassa. Hämähäkki seittiä oli kauhiasti.
Saa riittää nyt.
21.9.23
Kävin kavereiden Ohtosella. Lähettiin perjantain ja tultiin lauantaina. Virveli unohtui autolle, mutta onneksi eväitä on riittävästi. Kämppä oli siisti, niin kuin aina. Ei tehty mitään, eli se onnistui. Kävin itse ihan ite suolla kävelemässä, olipa se lystiä. Luonto jaksaa aina piristää.
Olisi mukava kirjoittaa vielä enempi, mutta ei tahdo jaksaa. Nyt on kuitenki vähän kirjotettu. Nyt sataa, huomenna on luvattu aurinkoa. Saa nähdä miten käy.
22.9.23
Pitäisi kirjoittaa lääkärille ajoluvasta. Eilen jutteli aiheesta lääkärille. Ei aikonu puoltaa ajolupaa. Pitäisi perustella
30.9.23
Vertti
Sataa ihan kovasti. Äsken imuroin ja Vertti ei ollu moksiskaan. Hyvällä ilmalla Vertti lähtee häntä suora heti, kun imurin letku otetaan esiin. Onko kissan pelot keksittyjä? Hulluja nuo kissat…
Olisi mukava kirjoitella, jos ei tarvis koko miettiä, miten sanoja kirjoitetaan. Muna kana -ongelma. Hö.
Kerpiilit saivat uudet muhat, koska Ville vaihtoi ne. Laittoiko se käytetyt muhat niin kuin on sovittu?
3.10.23
Yritin laskea Perunakellarin matikan tehtäviä, mutta oli liian vaikeita tai sekavia. Tai sitten olen ite sekava. Saapa nähdä opinko koskaan laskemaan.
Sain pystytettyä kiikun. Pitäisi istuttaa jalat sementtiin. Sitä ennen pitää mitata ristimitat, siihen tarvin vaimon apua. Saa nähä, miten kiikun jalat asettuu. Silmät sairastaa, jos kiikkua ei saa vatupassiin lähimainkaan.
9.10.23
Olisi lystiä jos osaisin kirjoittaa. Päässä on hirveästi ajatuksia ja olisi hyvä purkaa joutavampia mäkeen. Jos sitten mahtuisi jonkin verran järkeviä asioita. Voihan se olla turhaa hommaa, koska aina tulee lisää turhuuksia. Olisi hyvä jos voisi polttaa turhimmat ajatukset. Jos koittaisin soittaa Laanilaan jätteenpolttolaitokseen? Prässätään ja ajetaan rekalla kerran viikossa näin alkuun. Sitten kun logistiikka on kunnossa, laitetaan kuorma kerran päivässä. Mutta kuka lystin maksaa? Mietitään sitä toisella kertaa.
19.10.23
En ole pitkään aikaan jaksanut kirjoittaa, tai oikeastaan en ole muistanut sitä ollenkaan. Toiminta- ja puheterapeutit on käyneet pari kertaa viikossa. Terapiakäynnit ovat rankkoja, ja välttämättä en jaksa terapiapäivinä muuta tehdäkään. Toisaalta haluaisin tehdä jotain järkevää ja aivotonta.
20.10.23
Aamupalan jälkeen kävin “kirvelöimässä”. Reilu kahden tunnin jaksoin, mutta tahti ei ollut kovin hurjaa. Nyt ei tarvi muuta liikuntaa tälle päivälle. Tuskin jaksaisinkaan enempää. Tyttären mielestä halon hakkuu on kirvelöintiä. Minun mielestä se on näppärä sana, kas kun en ole muilta tätä kuullut.
1.11.23
En ole opetellu yhtään mitään pariin viikkoon. Lapset oli lomalla viikon ja vaimo oli puoli viikkoa. Parina päivänä käytiin teeripassissa. Teeriä näkyi mahdottoman paljon mutta vain yhden sain kattilaan. Poika oli ensimmäistä kertaa mukana ja kyllä se tuntui mukavalta! Toivotsaf poika sai kipinä siitä ja saisi elinikäisen harrastuksen. Toivoisin ainakin, että liikkuminen luonnossa olisi tärkeää lapsilleni.
Näyttäisi ole melko tuulinen keli. Laitoin linnunsiemenet tarjolle. Kuinka paljon lintuja kasvaa, hehe. Mukava niitä on katsella, kaksoset jo katselivat punatulkkuja. Onhan ne nättejä lintuja. Kissa on onneksi niin vanha, ettei jaksa kovi paljon jahdata lintuja.
14.11.23
On se kumma kun en ole jaksanut ollenkaan opetella kirjoittaa. Tämäkin teksti sai hien pintaan…
24.11.23
Olisi paljo asioita, joista haluaisin kirjoittaa mutta en pystyy siihen. Niin tämä on ollut koko ikäni. Joskus olen kirjoittanu vähän, hyvin vähän. Ennen tukosta en älynnyt kirjoittaa. Nyt en sitten pysty…
Lapset tuli koulusta kotiin, nyt ei voi enää keskittyä. Täältä tähän.
4.12.23
Ei ole mitään asiaa nyt. Tai ehkä on.
Suolasin kirjolohifileitä aamulla. Tunnin päästä pitäisi laittaa savustumaan. Saapa nähdä, onko pakkasta liikaa tähän hommaan. Sittempä näkyy, mitä siitä tulee. Tuskin ainakaan ahvenia, ehe ehe… Ahvenet on kyllä hyviä nekin, tosin en ole kylmäsavustettua syönyt. Tuskin monikaan on.
Kylmäsavugeneraattori on kyllä liian iso sana. Sehän on vain pellistä taiteltu häkkyrä. Taas myyntimies on minua huijannut, vaikkakin ilman olisi hankalaa savustaa. Yhden satsin kerkesin savustaa generaattorin avulla kun se meni rikki. Hitsisauma petti, raato sentään.
Linnut on kyllä nälkäisiä otuksia. Mutta eivät pärjää oraville alkuunkaan. Tai sille oravat kuskaavat on auringonkukansiemeniä posket pullollaan jemmaan. Sylkevät ne läjään, kuuluu vain ääni, varmasti tulittavat sarjatulta. Leikkivät tietenkin. Tai sitten ampuvat kärppiä ja muita otuksia. Ei ois uskonut…
28.12.2023
Melkein kuukausi meni enkä ole kirjoitellut mitään. Pitäisi enemmän kirjoittaa. Nytkään ei millään lähde käyntiin.
23.1.2024
Ei ole kirjoittaminen ollut helppoa, ainakaan aloittaminen pitkän tauon jälkeen. Vuosi on vaihtunut ja pakkasta on ollu riittävästi. Tällä hetkellä kuitenkin sataa vettä, eilen lauhtui ja tuli lunta ihan kunnolla. Viime viikolla toimintaterapeutti ole kipeänä, mutta puheterapeutti kävi kuten normaalisti kaksi kertaa. Nyt ajokeli on niin liukas, että puheterapeutti joutui kääntymään Seon pihalta takaisin, jote tämän kertainen terapia ei onnistunut.
Pitäisi vielä tehdä loput lumityöt. Eihän sillä ole kiire, myöhemmin viikolla on luvattu pikku pakkasta. Nyt satanut lumi voisi kuivahtaa. Pitää miettiä mikä olisi järkevää. Täältä tähän.
25.2.2024
Taas on kulunut kuukausi ei ole kirjoitellut mitään. Paitsi sentään muutaman sanan kauppalappuun. Lisäksi pari viestiä olen lähettänyt.
Oravat on taas syönyt ja ahminut kaikki auringonkukansiemenet. Eikä kiitosta kuulu. Vain röyhtäilevät ja piereskelevät oksallaan. Saa nähdä, miten oksa kestää lihaa oravaa. Pitääkin kokeilla, kuinka paksuksi ne voi lihottaa. Menenkin täyttämään ruokinta-automaatin kun kirjoittamisesta pääsen.
Talon sokkelin juurelta löytyi kärpän tai lumikon jäljet. Olen luullut, että kissa on tappanut kaikki pois. Varmaan kärppiä tulee lisää, onhan tässä metsää ympärillä. Jännä nähdä, pikkuelukat lisääntyy sitten kun kissassasta aika jättää. On se kissa tehokas tappaja.
Nyt pitää lopettaa, alkaa väsyttää liikaa. Huonot unet ollut viime aikoina. Muute oisin ehkä vielä jatkanut.
21.3.2024
Nyt kirjotan ruokareseptin, oikeastaa ruuanlaittokertomuksen. Onneksi kukaan ei voi saada ohjetta, ole siis syytön tai ainakin syyntakeeton.
Kaikki lähti porkkanoista. Porkkanat oli eilen otettu jääkaapista, koska eivät mahtuneet. Aamupäivä kahvia juodessa hoksasin ne porkkanat ja yhdessä porkkanassa oli homepilkku. Päätin tehdä porkkanaraastetta. Kun kaivoin yleiskonetta hyllystä, sain uuden idean! Yleiskonetta kasatessa päätin ottaa karkeamman terän, jolla voi tehdä vaikka porkkanasuikaleita. Siitä tulikin mieleen päivän ruoka, joten kuorin pottuja. Näin minulla oli nyt sekä porkkana- ja pottusuikaleita, molempia vajaa kilo.
Sitten jääkaapille: sieltä löytyi pekonia ja pekonisuikaleita. Päiväys tottakai oli menneisyydestä. Hyvältä näytti. Pekonia oli pari pakettia, suikaleita 200 grammaa.
Bonuksena löytyi Koskenlaskijan juustokin.
Silppusin pekonin ja ruskistin pannulla. Potut, porkkanat ja lihat sekoitin vuokaan. Sulatin erikseen koskenlaskijajuuston pieneen määrään vettä. Yhdistin munamaidon ja juustolitkun vuokaan, mausteeksi sekoitin 1 tl mustapippurirouhetta.
Ajattelin maistaa…
No niin. Paistettu nyt 200 asteessa tunti, ja maistettu yksi annos. Potut oli vähän raakoja, ja suolaa piti aavistuksen laittaa annokseen. Sipuli unohtui… Mutta silti ruoka maistu ruualta, ei kovin huonosti mennyt. Jos muistan, niin kirjoitan vielä palautteen lapsilta.
Kaksoset nostivat äläkän, kun ruuassa oli porkkanaa. Söivät kuitenkin, paremmin olisi maistunut side silmillä. Isot pojat söivät vaiti. Tytär tykkäsi mausta. Vaimon mielestä ihan ookoo.
14.4.2024
On se kumma, kun ei meinaa näppäimistö toimia. Piti hakata siihen järkeä. Ainkaan vaihtonäppäin ei toimi kunnolla. Meinaa alkaa kenkuttamaan. Mutta kuten näkyy, nyt on hyvä hetki.
Eilen aamulla ajattelin lämmittää savusaunan, mutta se jäi ajatuksen tasolle. Kaveri soitti ja ehdotti saunareissua Puolangalle mökille……..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti