Kuplat

 

Elämmekö kuplassa? Onko koko maailman ihmiset suuressa kuplassa niin kuin ilmakehä kotiplaneettamme ympärillä. Kuplan ulkopuolelta emme tunne kuin murusia, mutta avaruus on ääretön. Se kasvaa sitä paitsi jatkuvasti. Mitä se tarkoittaa? Syntyykö uusia tähtiä, planeettoja ja kuita tyhjästä? Mitä se tyhjyys sitten on? Paljon on kysymyksiä, joihin minua viisaammatkaan tiedemiehet eivät osaa vastata. On parempi olla venyttämättä kalloluita turhia mietteillä , varsinkin kun pääkoppa on luutunut yhtenäiseksi nuorempana. Minulle riittää, että aurinko ja kuu ovat paikoillaan. Tähdistä tiedän, että ne ovat kaukana, sinne ei ole pääsyä. Revontulet aika ajoin ilahduttavat yötaivaalla ja sateenkaari kesäaikaan. Suomessa on vuodenajat tuomassa luonnollista vaihtelua.

Ihmiskunta, kahdeksan miljardia sielua, on jakautunut viidelle mantereelle, tiheään asuttamaan etenkin elämälle suotuisia ilmastoja. Vaikka jaamme saman Telluksen, emme silti osaa olla sovussa. Kuplia luovat myös valtiot, tarkat rajat ja ihmisten loputon tarve taistella elintilasta, öljystä, vedestä tai puhtaasta vallanhimosta. Tälläkin hetkellä on monia sotia eri mantereilla. Aina on ollut ihmiskansoja, joille oma maa ei riitä, jotka on ottaneet enemmän kuin muut. Rajanaapurukset voivat poiketa paljonkin elintasoiltaan ja opituilta tavoiltaan, vaikka etnisesti olisivatkin samaa kansaa. Esimerkiksi käyvät korean niemimaan kahden valtion kansat. Pohjois-Korealaiset elävät vahvassa kuplassa, jossa ei tiedetä ympäröivästä maailmasta juurikaan mitään. Samankaltaista kuplaa myös Venäjän valtaapitävät rakentavat.

Myös meillä täällä eletään kuplassa. Suomikuplasta voi lainkuuliainen kansalainen lähteä halutessaan pois väliaikaisesti tai pysyvästi, sitä ei kukaan estää. Uskon, että matkustelu tai toiseen maahan muuttaminen avartaa monella tapaa. Kaikki ihmiset ovat syntyjään samanlaisia ja -arvoisia, sen ymmärtäminen on matkustamisen ja tavoiltevan arvoista. Reissuillaan ihmiset oppivat toisiltaan arvokkaitakin asioita. Silti on luultavasti paljon meitä, jotka olemme tyytyväisiä elämäämme ilman tarvetta irtaantua suomikuplasta. Suomalaiset tutkitusti ovat onnellista kansaa ja en edes yritä kumota tutkimusta. Suomessa on hyvä elää. Jollakin onnellisella ihmisellä voi olla erittäin pienet piirit elämässään, ei ole välttämättä kuin yksi ihminen. Myös erakoitakin on. Toisella on maanlaajuinen tuttavaverkosto, joka ei voisi kuvitellakaan pienempiä kuvioita. Ihminen voi rakentaa tietoisesti juuri sen kokoisen kuplan, joka tuntuu sopivalta. Saippuakuplan vahvuutta voi säädellä lisäämällä saippuaa tai vettä tarpeen mukaan. Kuplan sisällä oleminen on turvallisen tuntuista, omaan tarpeita vastaava. Ulkopuolella olevat ihmiset eivät sen enempää välttämättä kiinnosta, kunhan saa olla rauhassa.

Henkilökohtainen kupla voi särkyä väkivalloinkin. Sen voi aiheuttaa melkein mikä vain syy. Esimerkiksi työpaikan menetys, konkurssi, parisuhteen ongelmat tai sairastuminen poksauttaa elämän hajalleen. Positiivisetkin syyt voivat pakottaa päivittämään elinpiiriä, kuten lapsen syntyminen, uusi työpaikka ja niin edelleen. En tiedä, pystyykö kukaan hallitsemaan omaa kuplaansa, mutta ihminen on onneksi sopeutuvainen olento.

Koen olevani vain kyytiläinen elämän mullistuksissa. Tuuli kuljettaa kuplaani millon minnekin. Painoa siirtelemällä voin yrittää ohjata hieman. Täytyy luottaa, jotta haaveet ja toiveet toteutuisi jossain muodossa. Kouluja olen käynyt niillä lahjoilla joita on annettu. Työelämässä olen aina johonkin tehtävään päätynyt. Olen aina työllistynyt hieman eri töihin, johon koulun alkaessa ajattelin. Työelämässä olen pääsääntöisesti viihtynyt ja kaikista tehtävistä olen saanut muutakin kuin palkkaa. Nuorempana minullakin terveys oli itsestään selvä asia, mutta keski-iässä opin, kuinka väärässä nuorena olinkaan. Kokemus on opettanut, että vain epävarmuus on varmaa. Hankalilla hetkilläkin on ollut oma tarkoituksensa, niinpä kaikki kokemukset jalostavat minuakin ihmisenä kenties hyvään suuntaan. Katkeruus ei mielestäni rakenna mitään hyvää tulevaisuutta ajatellen.

Kuplat kestävät aikansa, mutta lopulta poksahtavat. Muistot jäävät, kunnes lopulta nekin haalistuvat.