Olen kuullut
tositarinan oravasta, joka muutti pesäpaikan poikasineen parin
väsyneen kalamiehen stereokuorsauksen takia toiselle hehtaarille.
Kurreparka oli näet sattunut rakentanut pesän joen rantaan. Myös
minä nukuin ääneen, niin kovaan ääneen, että se kuului
kaksikerroksiseen talomme toiseen kerrokseen. Hengityskatkokset ja
korahdukset alkoivat häiritä myös entisen tyttöystävän hyvin
ansaittua unta. Vaimoni oli sitä mieltä, että minulla on uniapnea.
Lopulta myös minä, vaikka hidasoppinen olenkin, ymmärsin lopulta,
että oireet ei ole terveen ihmisen. Pää oli kipeänä aamuisin ja
suuta kuivi. Lakanat olivat hiestä märät ja tyyny kuolasta.
Suostuin googlettamisen jälkeen ja lievää painostusta tuntien,
puhumaan oireistani lääkärille.
Niinpä sain
lähetteen unipolygrafiaan. Siellä hoitaja kytki minut
moninkertaiseen liekaan, jotka yhdistyivät pieneen muoviseen
koteloon. Kaikki lieat, eli johdot ja letku, koteloineen teipattiin
ympäri kehoa. Ohjeita noudattaen menin kotiin. Aamulla, hyvin
valvottu yö takanani, hoitaja päästi minut piuhoistani. Samalla
viikolla lääkäri soitti kertoen vaikeasta uniapneasta.
Hengityskatkoksia oli laite rekisteröinyt yli 60 kappaletta ja
hapetusarvoni oli laskenut selvästi alle suosituksen katkoksien
aikana. Tämä selitti oireeni täydellisesti.
Vaikeudet opiskelussa ja työpaikalla
Suoritin
nelikymppisenä ensi- ja sairaanhoitajan tutkinnon. Opiskelu oli
mieluisaa ja sen ansiosta sain erittäin mieluisen ja
mielenkiintoisen työn. Kuitenkaan opiskelu ei sujunut läheskään
kivuttomasti. Aloin ihmetellä väsymystäni varsinkin iltapäivisin.
Teoriatunneilla opittu pyyhkiytyi muististani niin tehokkaasti, etten
osannut laboratiotunnilla soveltaa juuri mitään. Niinpä
koulupäivän jälkeen otin tunnin tai kahden päiväunet, että
jaksoin jatkaa pänttäämistä illalla. Hoitotason
ensihoitoharjoittelussa tuli seinä vastaan. Kun harjoittelun
ohjaajat tenttasivat esimerkiksi hoitovälineitä ja lääkkeitä, en
osannut juuri mitään. Koska en oppinut kohtuudella, ohjaajat
yhdessä opettajan kanssa hylkasivät harjoittelun ja sain uuden
mahdollisuuden myöhemmin.
Valmistuin puoli
vuotta yliajalla, mutta paperit jollain ilveellä sain. Työllistyin
leikkausosastolle, jossa perehtyminen on monivuotinen urakka.
Haastava, mutta kiinnostava työ auttoi pysymään hereillä vuorojen
loppuun. Lopulta jouduin siirtymään kaksivuorotyöhön. En saanut
nukuttua juuri ollenkaan yövuorojen jälkeen. Aamuvuoroissa
iltapäivisin ennen vuoron vaihtoja raportin tekeminen oli yhtä
tuskaa, etenkin suullisen. Kun uniapnea oli todettu, pyynnöstäni
perehdytyksessä uutta kokonaisuutta minun ei tarvinnut aloittaa,
siitä kiitos työnantajalle.
Elämän korkeakoulu
Sain lopulta C-PAP
-laitteen vuonna syksyllä 2022. Se oli kerrasta menoa: nyt en pärjää
ilman. Olen kokeillut muutaman kerran, vahingossa, nukkua ilman
huokulaitetta ja oireet palasivat joka kerta. En vieläkään
ymmärrä, miksen hakeutunut lääkärille jo aiemmin? Toisaalta
ymmärrän hyvinkin, koska hengittämättä ei aivot palaudu päivän
toimista ollenkaan. Fyysinen väsymys estää liian miettimisen ja
ainakin kuljin aivan kuin sumussa enimmän osan aikaa. Jopa
aivoinfarktin jälkeisen väsymyksen ja aivosumun voisi rinnastaa
uniapnean tuomaan väsymykseen. Valitettavasti molemmista on
kokemusta.
Rakastuin
vuosituhannen alkupuoliskolla silloiseen tyttöystävään, nykyiseen
vaimooni. Hänen kanssaan elämä on ollut rosoineen onnellista.
Kuitenkin hankaliakin hetkiä on vähintäänkin ollut riittävästi,
jotta osaisin olla kiitollinen niistä asioista, jotka on elämässäni
hyvin. Elämä itsessään on vaivoineen tehokas kouluttaja. Kun
kilometrejä kertyy, esiintyy kulumistakin vääjämättä kiihtyvää
tahtia. Kulumista on paljon helpompi sietää yhdessä. Liitto on
kestänyt väsyneet vuodet, vaikka aviovuoteeseen tuli kolmas pyörä.
Toisin kuin oravan, vaimoni ei ole tarvinnut vaihtaa huonetta kesken
yön. Kolmas pyörä puhkuu virtaa kinttaisiin niin hiljaa ja
valittamatta, etten sitä huomaa. Elämänlaatuni parani
kertaheitolla lähes joka osa-alueilla.
ps. Nykyään oravat eivät kokoa kotiaan kalavesien äärelle. Niin olen kuullut. Älykkäitä eläimiä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti