Olen keski-ikäinen perheellinen ja hoitoalalla työskentelevä mies. Olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa, niinpä minulla on insinöörin ja sairaanhoitajan paperit taskussa. Sairaanhoitajan työstä minulla kertyä vain muutaman vuoden työkokemus. Jos kuntoudun riittävästi, haluaisin jatkaa hyvin alkanutta sairaanhoitajan uraa.
Vajaan kaksi ja puoli vuotta sitten aivoihini iski infarkti. Puhe- ja kirjoitustaidot hävisivät täysin, samalla myös hävisivät matemaattiset taidot. Numerot olivat hukassa. Näkökenttäni otti myös osumaa, en nähnyt kunnolla alas. Väsymys oli valtavaa ja enkä kestänyt ärsykkeitä ollenkaan.
Tällä hetkellä olen kuntoutumassa hyvää vauhtia. Vielä minä änkytän kirjoittaessa ja puhuessa. Pahin väsymys on voitettu, mutta edelleen väsyessä puhe- ja kirjoitustaidot taantuvat. Olen oppinut säätelemään paremmin tekemisiäni siten, etten "vedä piippuun" itseäni. Samoin on pitänyt opetella säännöllistä unirytmiä. Reilu vuosi sitten sain ajokortin takaisin.
Kuntoutuksessa minulla on apunani ammattilaisia, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä toipumisessa. Saan puhe- ja toimintaterapiaa ja neuropsykologin palveluita viikoittain. Muita ammattilaisten apuja tarvitsen myös, esimerkiksi fysioterapiaa ja eri alojen lääkäreitä. Suuri kiitos kaikille!
Miltä tämä sitten tuntuu? Olen kiitollinen. Tämä olisi voinut mennä aika paljon huonomminkin. Oli lähellä, etten olisi oppinut ollenkaan puhumaan tai kirjoittamaan. Raajat ja tasapaino ovat kunnossa ja näkökyky on normaalisoitunut. Olen kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin. Esimerkiksi perheen arvo on entisestään noussut, perhe on pitänyt "kasetin" kasassa.
Tämän kirjoittaminen on edelleen aika työlästä ja hidasta. Sen takia kirjoitan tätä ja ehkä jatkossa kirjoitan lisää sekalaisista aiheista. Oppia ikä kaikki, kirjoittaminenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti