Pensseli
Oli syystalvi, oli myös tylsää ja etsin jotakin mielenkiintoista tekemistä. Löysinkin jäätyneen maalipensselin jolla voisi maalata seinää. Pikkuveli tuli tietenkin jotakin toimittamaan, luultavasti jotakin mahdottoman tarkeää. Yritäpä siinä sitten maalata.
Mentiin sitten takapihan puolelle pyörätien varteen. Siinä sitten otin pikkuveljen suojelukseeni, kerroin kuinka vaarallista on leikkiä tiellä. Siinä sitten olimme, peräkkäin, minä päätä pidempänä, vasen käsi pikkuveljen olalla. Isompana opastin, kuinka välttyä kaikenlaisilta maaliman vaaroilta. Aikaa kului, ei ollut enää tärkeää asiaa. Vilkaisin oikeaa kättäni, siinä oli unohtunut se pensseli, jolla piti aloittaa maalausurakka. Olipa se taas turha ajatus.
Polkupyörä lähestyi. Sain idean, jonka harkinnan ja toteuttamiseen väliin ei jäänyt yhtään aikaa. Pienellä vippauksella pensseli osui polkupyörän eturattaan pinnojen väliin. Yhtä vähän kului aikaa siihen, että pyöräilijä lensi pää edellä asvalttiin. Samalla hetkellä päätin siirtyä toisaalle, koska teki yhtäkkiä mieli mennä leikkimään parin sadan metrin päähän leikkipuistoon.
Muistan sen, kuinka isä luovutti korjatun polkupyörän naiselle, joka ei arvannut osaavansa lentää. Muistan turvonneet ja paikatut kasvot. Muistan myös sen, ei kannata heittää mitään pinnojen väliin. Senkin muistan, kuinka minulla oli hankala olo. Luultavasti pyysin anteeksi, ainakin toivon niin. Naisen kasvot jäivät iäksi mieleen, ja sain vähintään joka viikko muistutuksen, kun hän käveli töihin tai asioimaan kylällä. Polkupyörää en enää nähyt.
Torjuntavoitto
Palasin leikkikenttää kohti. Olin käynyt tarkastusmutkan jo tutuksi tulleella omakotialueella. Mitään ihmeellistä en ollut löytänyt, ainakaan en muista löytäneeni. Oli menossa kotia kohti, kun toinen poika tukki pyörätien yllättäen leikkipuiston kohdalla. Olin ujo ja arka poika joten sydän lähes pysähtyi. Jännitys oli valtava, hikoilutti.
Toinen poika näytti tekemäänsä lumipalloa. Sen lisäksi hän kehui olevansa tarkka heittäjä. Sain käsityksen, että hän on valmis heittämään minua kohti. En tiedä, että oliko hänellä vaatimuksia minulle, mutta tulkitsin tämän uhkauksena. Ei ollut kaveria, jos tulisi tappelu.
Taistele ja pakene -reaktio sai minut valtaansa. Otin jäisen paakun ja keräsin rohkeutta. Taistelu voitti. Sivalsin paakun kädestäni osuin uhkailijan käteen! Voitin sata-nolla! Tarkka heittäjä pillahti itkuun samalla juoksi näkyvistäni, arvatenkin kotiinsa. Itsetunto koheni hetkeksi uusiin sfääreihin. Onneksi uhkaavia tilanteita ei tullut enempää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti