Patelan rosvo
Ensimmäinen savolainen viäräleuka asettui asumaan jo 1610-luvulla nykyisen Pateniemen alueelle. Elinolot todettiin hyväksi. Tasainen maasto soveltui maanviljelyyn ja särvintä sai merestä. 1700-1800 -luvuilla väestö lisääntyi niin, että alettiin tähyilemään merelle päin. Niinpä 1857 alkoi laivanrakennustoiminta ja myöhemmin samalla vuosisadalla myös sahalaitos.
Pateniemen sahan kulta-aika oli 1950-60 -luvuilla työllistäen seudun asukkaat ja imien työvoimaa eteläsuomestakin. Oulun kaupunkikin hoksasi Haukiputaalle kuuluneen, merkittävän sahateollisuusalueen ympäristön, nielaisten sen lopulta vuonna 1965.
En tiennyt alueen historiasta mitään ennen kuin ostin Patelasta pienen 60-luvulla rakennetun talon. Huolettoman poikamiehen olisi hyvä asettua taloksi, ehkä remonttia tehden. Elettiin jo vuotta 2003, ja talo oli myyty jo ainakin kolme kertaa ennen kuin ostin sen.
Kuten saattoi arvata, suunnitelmat olivat päteviä vain muutokseen asti. Jotain sitä puuttui, niinpä sain houkuteltua Helsingistä vaimon kylmään pohjoiseen, valkeaan kaupunkiin. Nyt oli tupa, takka ja akka. Takkatulen loimussa kelpasi nuorenparin asua.
Muutamia onnellisia vuosia myöhemmin muutimme kauas maalle katulamppujen ulottumattomiin. Pieni talo sai vuokralaisia maksaen itseään siihen asti, kunnes kunto todettiin asuinkelvottomaksi. Emme kuitenkaan aktiivisesti yrittäneet myydä sitä. Pieniä tontin ylläpitotoimia lukuun ottamatta paikka vaikutti varmasti hylätyltä.
Herra rosvo tajusi hetkensä tulleen. Pihasaunan yhteydessä olevan kamarin ovi oli helppo murtaa. Siellä ei ollut käytännössä mitään arvokasta. Tämä tuottelias harmintekijä keksi saunatilojen arvon, muilta keikoilta kertyneen rehellisten kansalaisten omaisuuden varastopaikkana.
Pilasin murtovarkaan juhlat käydessäni paikalla. En nähnyt itse voroa nähtävästi eri työpäivärytmien takia. Poliisin tyhjensi jemman, mutta kelmi jäi harjoittamaan elinkeinoaan.
Hämäräheikki palasi Patelaan. Siitä kertoivat murtojäljet talon ovessa, kun kävin tarkastamassa tilukset. Sisälle päästyäni näin muutakin. Vesivaraajan putket oli katkottu, vessan pesuallas irrotettu, suihkukaappi oli purettu osiin.
Mitä uskomattominta, työtä pelkäämätön lurjus oli alkanut purkaa takkaa! Tuttu tulisija oli nyt saanut julkisuutta olemalla myynnissä Tori.fi -palvelussa. Ilmoituksessa luvattiin purkaa ja dokumentoida takka hyvin valmiiksi ostajille. Yritykseksi se jäi.
Paljon on ihmiset tehnyt rehellisiä töitä tuoden alueelle vaurautta ja elinvoimaa. On rakennettu maata ja lapsia on syntynyt sukupolvien vaihtuessa. Se on täyttä elämää iloineen ja suruineen.
Varjoissa on toinen todellisuus, jossa on ajauduttu hämärähommiin. Voiko varas tuntea työn iloa?
